Esimiehisyys

Työnohjaajana ja kehoterapeuttina kohtaan ihmisiä päivittäin. Suuri osa asiakaskunnastani koostuu työikäisistä miehistä ja naisista, eri aloilta, eri tehtävistä, erikokoisista organisaatioista niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Siinä kuulee, näkee ja vaistoaa monia asioita, mutta esiin nostaisin itseäni aina koskettavan aiheen johtajuus – esimiehisyys. Miten esimies tänä päivänä johtaa alaisiaan? Miten häntä johdetaan, valuuko se suoraan omaan johtamistyyliin ja miten alaiset kokevat sen? Tyylejä on monia, enkä ota kantaa, mikä on oikea ja mikä väärä. Kuuntelemalla alaisia, keskustelemalla heidän kanssa aidosti ja avoimesti voi huomioida alaisten toiveita ja pyrkiä toimimaan oikeudenmukaisena esimiehenä. Kuitenkin, kyllä se sydämellä johtaminen on jotain, mitä ei kirjoista opita eikä muita mallintamalla pysty tekemään.

Jokaisen esimiehen on välillä hyvä pysähtyä miettimään, ketä varten minä olen? Olenko alaisiani varten vai ovatko alaiset minua varten? Kenen asiaa vien eteenpäin, kenen toiveita toteutan? Mistä yrityksen loistotulos loppujen lopuksi syntyykään? Vaikuttaako siihen eniten oma urhea työpanokseni vai mahdollisesti koko tiimin yhteistyössä tehty työ? Miten sitoutan itseni lisäksi alaiset? Ymmärränkö mistä sitoutuminen tulee?

Esimiehen on välillä hyvä pysähtyä kiireenkin keskellä. Pysähtyä ja kuunnella aidosti itseä ja muita. Ennakoida ja kuulla rivien välistä asioita. Esimiehisyys on aina valinta. Harvoin ketään pakotetaan esimiestehtävään, jos sitä ei halua vastaanottaa. Tiimi tarvitsee esimiehen ja aito keskusteluyhteys alaisten kanssa tuo paremmat edellytykset onnistua tehtävässä. Itse aina sanon, että viisas esimies valitsee itseään fiksummat ja osaavammat alaiset. Ei esimiehen tarvitse tietää kaikkea tänä päivänä. Tietenkin on hyvä tarkastella omien alaisten toiveita johtamistyyliin, mutta väitänpä, että aika harva kaipaa nykyisin autoritääristä johtamista, vaan enemmänkin aitoa tiimipelaamista ja vastuullisia tehtäviä. Luottamista alaisiin. Heidän kunnioittamista. Esimiehisyydessä tunneälyn merkitys on tärkeää. Vaikka aina todetaan, että töihin tullaan tekemään töitä, emme voi täysin sivuuttaa sitä asiaa, että ihminen on kokonaisuus. Jos menetät läheisen ihmisen, et välttämättä pysty töissä toimimaan täysin normaalisti ja on inhimillistä sallia elämän tunnekirjoa. Tyypillistä on ystävystyä työtovereiden kanssa ja välillä se kehittää luovuutta, että hullutellaan muidenkin asioiden parissa kuin työ.

Jokaisen esimiehen on kuitenkin löydettävä se oma, itselle luontainen tapa johtaa. Tärkeää on se, että voi olla itsestään ylpeä peiliin katsoessaan ja tietää tekevänsä parhaansa. Jos tuntee olevansa hukassa, todennäköisesti myös se heijastuu johtamistavan kautta alaisiin ja koko tiimi on hukassa. Keskustele oman esimiehesi kanssa, kollegoiden kanssa tai ulkopuolisen sparraajan kanssa.  Elämä on liian arvokasta väärällä vaihteella elettäväksi!