Mindfulness minun elämässäni

Vaikka teen lähes päivittäin kehoterapiaa työkseni rauhallisessa tässä ja nyt hetkessä, tulee hetkiä, jolloin ajatusten vaeltamista voisi rajoittaa enemmänkin. Yrittäjänä teen myös yritykseni hallinnollisia töitä ja markkinointia, ja siinä parempi keskittymiskyky on aina avuksi. Päätinkin viime keväänä osallistua MacMentorin Heljä Oran Mindfulness alkeiskurssille. Heljällä on itsellään vajaan kuuden vuoden opinnot jo takana ja hänen tietotaitonsa on laaja ja vakuuttava.

Hänen oppinsa perustuu Unity in Duality – ykseys dualismissa – filosofiseen näkemykseen siitä, että kaikki olemassa oleva on kokoajan keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Heljä kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin Parempi pomo – mindfulness jutun Fakta-lehteen syksyllä ”Ajatus, älä vaella”. Siinä kerrotaan, että Harvardin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset käyttävät valveillaoloajastaan 47 % ajattelemalla jotakin muuta kuin sitä asiaa, jota ovat juuri tekemässä. Tuttua? Mielenvaeltamisen hallinnan kautta työtehoa voidaan parantaa, kun pystytään keskittymään paremmin tehtäväämme ja tehdään kerralla tehtävät loppuun. Itse olen harjoitellut tätä vaikeiden asioiden ja tehtävien kanssa. En tiedä, tunnistatko sinä ilmiön, että vaikea tehtävän edessä helposti mieli ajautuu harhapoluille ja vaeltelee, mutta niin usein vaeltavat jalatkin. Sitä lähtee tekemään uuden kupin teetä, käy lukemassa välillä sähköpostit tai piipahtaa katsomassa Facebook-päivityksiä.

                   

Mielenharjoittamisen menetelmien käyttö lisääntyy koko ajan, myös yritysmaailmassa, tulevaisuudessa myös koulumaailmassa. Se on erittäin positiivinen uutinen alati muuttuvassa työelämässä, jonka tahti on usein kovin hektinen ja kuormittava. Hetkenkin pysähtyminen selkiyttää ajatuksia, antaa perspektiiviä ongelmallisiin tilanteisiin ja vähentää stressiä.

Harjoitus tekee mestarin? Minusta tuntuu, että mindfulnessin alueella itsensä kehittäminen voi jatkua loputtomiin, niin kauan kuin elämme arkea kaupunkimiljöössä emmekä meditoi jossain hengellisessä keskuksessa täydellisessä rauhassa. Silti kannattaa harjoittaa niin kehoa kuin mieltäkin aina kun siihen on mahdollisuus. Erilaiset body sense harjoitukset ovat tehokkaita, itselleni sopii parhaiten maakuulla tehtävät rentoutusharjoitukset. Kun keho rentoutuu täysin, mieli tasaantuu siinä samassa. Päivittäisissä askareissa voi harjoitella yksinkertaisilla asioilla, keskittymällä vain siihen yhteen ainoaan asiaan, jota tekee.  Aina kun tulee häiritseviä muita ajatuksia, antaa niiden tulla, mutta antaa myös mennä pois saman tien. Ei takerruta niihin.

Periaatteessa menetelmiä on mahdollista opiskella itsekseenkin. Minä suosittelen ainakin peruskurssin käymistä, jossa harjoituksia tehdään systemaattisesti, jolloin niistä tulee tutumpia ja ne alkavat vähitellen siirtyä osaksi arkea. Myös ryhmän tuki on voimaannuttava. Olen saanut mahdollisuuden tutustua upeisiin erilaisiin ihmisiin, käydä mielenkiintoisia keskusteluja avartaen omia näkemyksiäni ja olen oppinut paljon niin kurssilta kuin muilta kurssilaisilta. Lohduttavaa on ollut se, etten ole ainut ja yksin. Meistä suurin osa kamppailee samantyyppisten asioiden kanssa – mutta emme vain tiedä, ennen kuin saamme mahdollisuuden keskustella niistä avoimesti.

Kun prosessi etenee, sitä on valmiimpi kohtaamaan myös elämän haasteellisia asioita. Asioita, jotka syövät turhaa energiaa, vaivaavat ja joista ei tunnu pääsevän eroon. Itselläni on yksi tällainen prosessi käynnistynyt. Aika näyttää, miten pystyn muuttumaan itse ja hyväksymään asioita sellaisena kuin ne ovat. Harvoinhan me voimme muuttaa toisia. Ja onko meillä oikeuttakaan vaatia jotakuta toista muuttumaan minun takiani? Itse me olemme vastuussa kuitenkin omasta elämästämme.

Jos olet kiinnostunut kuulemaan kurssin menetelmistä lisää, kerron mielelläni tai voit olla myös yhteydessä suoraan Heljä Oraan, MacMentor Oy http://www.macmentor.fi/yhteystiedot.